(Olin unohtanut koko tämän blogin, mutta tämä uni on vain ihan pakko saada ylös.) Tämä on ehkä omituisin uni, jota olen nähnyt pitkään aikaan ja näin tämän tosiaan aika kauan aikaa sitten. En vain ole vieläkään päässyt yli koko unen vertauskuvallisuudesta ja mielenkiintoisuudesta.

--

Koko uni alkoi siitä, kun harhailin metsässä ettien mun kavereita, joka olivat kadonneet jollenkin sivupolulle. Huutelin niiden nimiä ja yritin saada jotain kontaktia niihin, kunnes yhtäkkiä astuin ulos metsästä valkoisen pilvihattaramössön keskelle ja mun edessä aukeni iso ja valoisa aukio, jonka keskellä loisti (kirjaimellisesti) kunnon satuprinsessalinna pilvien ympäröimänä. Linnaan johti polku, joka ylitti virtaavan joen pientä puista muumi-siltaa pitkin.

Linnassa tapasin ne kaverit, joita olin ollut ettimässä ja ne oli päättäneet jäädä tähän kauniiseen (vaaleansiniseen) linnaan vieraiksi, kun linnan "vahtimestari" (sellanen vanha munkkikaapuun pukeutunut ukko) ja se oli pyytänyt, että jos kaverit viettäisivät hänen kanssaan vähän aikaa.

Se linna oli tosi suuri ja upea ja me kaikki jaoimme yhden suuren makuuhuoneen, jossa jokaisella oli oma sänky ja omat lipastonlaatikot, mutta meitä oli kielletty koskemasta niihin lipastoihin sillä uhalla, että saisimme lähteä ja meille kävisi huonosti.

Asuttiin sitten siellä muutama viikko ja tutustuttiin tähän mysteeriseen munkkiin, joka alkoi päivä päivältä vaikuttaa epäilyttävämmältä, kunnes ihmisiä alkoi katoilemaan vähitellen. Alettiin yhden kaverini kanssa miettimään, että tässä on jotain oletettua hämärämpää koko touhussa ja ryhdyttiin ottamaan selvää asioista. Juteltiin aluksi munkin kanssa, mutta se oli kovin vähä sanainen, eikä tykännyt meidän uteliaisuudesta. Lopulta se sanoi, että me ei saada lähteä mihinkään vielä, että me ei olla valmiita.

Seuraavaksi tutkimuskohteena oli lipaston laatikot, joista sitten löydettiin jotain kiistatonta todistusaineistoa, että oltiin jossain "taivaassa", jossa ne punnitsivat ja arvioivat ollaanko me hyviä ihmisiä vai ei. Jaoin tämän tiedon kaverini kanssa ja me panikoitiin ja lähdettiin juoksemaan pois koko paikasta. Päästiin siihen muumi-sillalle asti, kunnes mä näin jotain vedessä ja hyppäsin alla virtaavaan jokeen.

Joessa mun ohi kulki kaikkia elämään liittyviä asioita, joista mun ois pitänyt poimia itelleni sopivin ja mukavin elämä (siis kylttejä, joissa saattoi lukea ”amerikkalainen”, ”valkoihoinen”, ”lahjakas laulaja”, ”vihattu”, ”lihava” etc.). Koko jutun jekku oli, ettei valitsija voinut tietää, mitä seuraavaksi tuli tai mitä vaihtoehtoja joki tarjosi, ja kun yksi vaihtoehto oli mennyt ohitse, ei voinut palata taakse päin ikään kuin hakemaan sitä takaisin, eikä jo valittua voinut muuttaa, vaan täyti tyytyä johonkin joko parempaan tai huonompaan vaihtoehtoon (gamble with your life!).

Sitten jos oisin onnistunut kokoamaan siitä mulle elämän, olisin syntynyt uudestaan sellasena, mitä olin valinnut, mutta onneksi mun kaveri, joka oli vielä sillalla, ehti vetämään mut pois sieltä ja sitten juostiin kauas siitä koko paikasta ja oltiinkin takaisin siinä metsässä, josta lähettiin. En tiedä, mitä lopuille kavereilleni kävi.

--

Että sellaista tällä kertaa.